Tällä kertaa palstallemme ”Kerro omin sanoin kilpailuistasi ja niiden taustoista” Vesa Huupponen muistelee mennyttä vuotta ja kertaa tapahtumia rallisprint-kaudella. Vesa Huupponen on palkittu pikkujoulujen palkintogaalassa useana vuonna seuramme parhaana rallisprint-kuljettajana.
Talvella kokeilin pitkästä aikaa lumella ajoa. Ostin pari sarjaa käytettyjä piikkipyöriä, kun halvalla sain. Ajoin yhden lyhyen kokeilun Korpiahon Erkan radalla, ja mukavalta tuntui. Päätin ajaa pari kisaa, kun pyydettiin. Ajoin kaikkiaan neljä kisaa tuloksena yksi voitto, yksi kakkossija, joiden lisäksi SM-sprinteissä kaksi kolmatta sijaa.
Auto tuntui hyvltä, joten ei muuta kuin asfalttialusta alle ja kesää kohti. Huhtikuun lopulla asfalttikausi avattiin perinteisesti Tammisaaressa. Ensimmäinen kierros meni lopussa pienen virheen takia hivenen pieleen. Eturengas osui tynnyriin, jolloin vetoakseli hajosi ja jouduin liruttelemaan maaliin viimeiset 50 metriä. Aika oli kumminkin vain noin yhden sekunnin huonompi kuin luokan kärkiaika.
Auto kuntoon ja toiselle kierrokselle. Siitä tuli lyhyt. Vain muutama sata metriä ja moottori koki täystuhon. Kisan tuloksena luokan kolmas. Kisan jälkeen purin moottorin ja totesin, ettei siitä jäänyt kuin vioittunut sylinterinkansi jäljelle. Kova kiire oli etsiä uusia osia.
Monta viestiä ja puhelua sinne ja tänne sekä myös Englantiin. Okei. Kauden asfalttisarjat alkavat ilman meikäläistä. Uusi mootori valmistui juuri ja juuri enne kesäkuun puoliväliä. Nokialle kisaamaan, vaikka moottori ei tuntunut lainkaan siltä mitä piti. Tehoja uupui paljon, mutta yrittää piti. Tuloksena luokan neljäs sija, ja suuri kysymys, mikä uudessa moottorissa mättää. Moottoria yritettiin säätää penkissä, mutta tehot olivat kateissa. Ja kun huono tuuri kerran oli päällä, moottori hajosi säätöpenkkiin.
Nyt tuntui pahalta. Oliko kausi tässä? Jostain sain kuitenkin vielä voimia yrittää vielä kerran. Moottorin vauriot tutkittiin ja uusia osia sekä koneistuksia tehtiin. Moottori säätöihin. Ei vieläkään hyvä mutta parempi. Happy Beach asfallttisprintti heinäkuussa sujui mukavasti. Voitin luokkani ja auto kesti. Nyt oli hetki aikaa etsiä puuttuvia tehoja.
Ahjo Niemen Tomin kanssa teimme pieniä säätömuutoksia, ja kas, osa kadonneista tehoista löytyi! Ajoin kolme Total Tarmac -asfalttisarjan kisaa. Tuloksena kolme luokkavoittoa ja kerran 2-vetoisten yleiskilpailun toinen sija. Ei hassumpaa. Pientä lohtua kesän murheisiin. Vielä oli jäljellä Japan Motors Cupin päätösviikonloppu Rovaniemellä.
Ajoin senioreitten luokassa enintään 2200 kuutiota.Olihan se hauskaa katsoa, mihin 1400-kuutiuoisella pikku-Corsalla ehtisi isompiaan vastaan.
Ensimmäinen kilpailu ajettiin kosteissa olosuhteissa. Ekan kierroksen lähtö epäonnistui ja jouduin potkimaan kytkintä, jottei auton moottori olisi sammunut. Sitten annoin mennä, minkä autosta ja itsestä irti sain. Ei täysin virheetön mutta ihan hyvä veto. Luokan kolmas, jäin kärjestä 0,46 sekuntia. Toinen kierros ajettiin märemmällä, ja ajat heikkenivät, mutta lohtua toi oman luokan nopein aika.
Lopulta ekan kierroksen ajat jäivät parhaiksi. Tulos siis luokan kolmas ja - yllätys yllätys - 2-vetoisten yleiskilpailun kolmas! Vähän jäi harmittamaan se ekan kierroksen lähtö. No, se on sitä motorsporttia.
Uusi, uusi kisa. Raskaampi rata, joten tavoite oli katsoa, miten kauas jäisin luokan tehokkaammista autoista. Olihan autoni ainoa 1400-kuutioinen. Tuloksena luokan neljäs, kärjestä 1,36. Ei hassumpaa!
